”Olen tehnyt nämä kuvat, koska nykyinen ja tuleva sukupolvi ei tosiasiassa tietä mittään menneisyyvestä eikä esi-isien elämästä, ja minunkin pensselini heittää kohta heilumasta.” Näillä sanoilla Andreas Alariesto kiteytti elämäntehtävänsä.

Andreas Alariesto on monella tavalla menneen aikakauden tulkki, kun hän kuvaa kadonnutta Lappia ja sen ihmisiä. Hänen lapsuutensa oli suurta muutosten aikaa saamelaisessa kulttuurissa ja elintavoissa. Hän ehti nähdä vanhan kotakulttuurin ja uuden ajan tuoman muutoksen. Hänen maalauksistaan voi löytää rinnakkain kota- ja hirsirakennuksen kuvaamassa rinnakkaiseloa. Hänen lapsuuskylänsä Riesto, joka oli yksi Sompion kairan viimeisistä erämaakylistä, jäi suurimmaksi osaksi Lokan tekoaltaan alle. Tekoalataiden myötä katosi myös suuri osa vanhasta sompiolaisesta kulttuurista. Alarieston maalauksissa, veistoksissa ja lauluissa välittyvät 1900-luvun alkuvuosikymmenien Lapin ja etenkin Sompion alueen elämä, tarinat, historia ja elämänmeno. Tietöissä ollessaan Alariesto tutustui pienten saamelaiskylien elämään myös Kuolan ja Norjan Lapissa. Hän on kuvannutkin Suomen saamelaisten lisäksi kolttia ja Ruijan saamelaisa.

Andreas Alariesto koetaan tärkeänä kulttuurin tallentajana ja kulttuuriaarteen tekijänä. Hän hankki kameran 1910-luvulla ja sillä hän ikuisti silloista elämää. Hän oivalsi aikansa katoamisen ja vanhan perinteen merkityksen. Hän yritti tallentaa mahdollisimman hyvin piirtämällä ja valokuvaamalla entistä elämänmuotoa. Hän piirteli muistikirjaansa kuvia ja valokuvasi kyliä ja ihmisiä. Kuvat vahvistivat ja tarkensivat suullisia kertomuksia. Valitettavsti lähes kaikki valokuvat ja muistiinpanot ovat aikojen saatossa hävinneet.

Andreas Alariesto Tarinan kertoja Lapista
Riitta Kuusikko, Rovaniemen taidemuseo