“Olen tehny nämä kuvat, koska nykyinen ja tuleva sukupolvi ei tosiasiassa tietä mittään menneisyyvestä eikä esi-isien elämästä ja minunkin pensselini heittää kohta heilumasta”
”SOMPIJON LAPPALAISET”
Öljy, sekatekniikka paperille, 57 x 72,5 cm. Alariesto museon kokoelma
metsään piiloutuneina isonvihan ja muittenkin vainojen aikana. Minun isäni oli näitten piilopirtillä asujain jälkikasvua ja kertoili meille näiltä ajoilta monenlaisia asijoita, jo unhoon jääneitä, sanoisinko muinaistarinoita.
”ERÄMAA SAA ENSINMÄISIÄ ASUKKAITA”
Öljy, sekatekniikka paperille, 42 x60 cm. Rovaniemen kaupungin kokoelma, kuva Ulla Etto
Asutus on etelästä päin saanut alakunsa ja siirtynyt yhä pohjoi-semmaksi. Lappalaiset ovat menneet jokivarsia pitkin. Ikivanhojen kertomusten mukaan tätä vajellusta on käyty niin, että jos on semmonen paikka ettei ole päästy jokivarsia pitkin, venhejä ei ollu tarpeeksi, niin haarajokien ylityspaikoille venheillä menijät ovat menheet ja oottaneet jalankulukijoita. Matkassa ovat nyt erämaavaeltajat, jokka ei koskaan ennää palanneet takasin. Ne vaan jatko yhä pohjosempaan niin pitkälle, että Jäämeri viimen esti tämän vajelluksen.
”SODANKYLÄN KIVIKIRKKO”
Öljy, sekatekniikka paperille, 44,5 x 35cm. Alariesto museon kokoelma
on rakennettu 1859. Se on Sodankylän toinen kirkko ja oli muurattu paloiksi hakatuista kivistä ja siihen muurattiin lämmitys. Muuri voitiin myös kylmällä ilmalla lämmittää. Se sai monet kirkossa kävijät hymyilemään. Etumaastossa on kirkkoon tulevaa kansaa. Senlaisilla ajoneuvoilla ja senlaisissa vaatteissa, mikä oli silloin kaiken kansan tavanomaista elämänmenova kaikkialla Lapissa.
”VUOTSON KYLÄ”
Öljy, sekatekniikka paperille, 63 x 89 cm. Rovaniemen kaupungin kokoelma
1900-luvun alkuvuosina oli Vuotson kylä tämän näköinen: kolme kotaa samassa ryhmässä ja yksi vähän erillään. Vuotson kapean jänkäreiän pohjoispuolella siinä oli toinenkin kota, mutta se oli hyvin harvinainen. Muuten Vuotsossa asui vielä yksi perhe kodassa v. 1919. Se oli Vuotsossa viimeinen talviasuttava kota.